Ympäristöestetiikkaa

YMPÄRISTÖESTETIIKASTA

Kiinnostuin siitä, miten minua itseäni kovasti kiehtova ns. koskematon luonto on eri aikoina esteettisesti koettu. 1960-luvun lopulla, ympäristöestetiikan alkuaikoina, arvostus villiä luontoa kohtaan kasvoi maailmalla. Erityisesti Yhdysvalloissa runoilija Thoreau’n ympärille kehittynyt ’wilderness-ajattelu’ vaikutti voimakkaasti. Ihmisten mielissä syntyi lähes taianomainen houkutus koskematonta luontoa kohtaan. Kiinnostuttiin erityisesti sellaisesta luonnosta, jossa ihmisen vaikutus näkyi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan. Muutos on iso verrattuna esimerkiksi antiikin aikaan, jolloin villi luonto koettiin epäkiinnostavana, kielteisenä ja pelottavana “mörköjen ja peikkojen asuinsijana”.

1700-luvulla etäistä luontoa romantisoitiin ja ihailtiin kaukaa. Silloin esteettisten arvostelmien eli arvioiden määrä myös lisääntyi. Kauneuden käsitteen rinnalle syntyivät käsiteet ’pittoreski’ ja ’ylevä’. Maisemia alettiin arvostaa. Tämä oli yhteydessä maalaustaiteen kehittymiseen.

’Pittoreski’ oli omiaan maaseutu- ja rauniomaisemien arvottamiseen. Pittoreskin määritelmän kautta villi luonto saatiin ikään kuin otetuksi haltuun. Luonnonmaisemaa alettiin arvottaa, rajata ja hallita maalaustaiteen kriteerein. Pittoreski arvostelma piti sisällään myös karkeutta, yllättäviä vaihteluita ja epäsäännönmukaisuutta, mutta oli hallittavaa.

Edmund Burken kehittämä ’ylevän’ käsite taas on voimakkaampi. Se piti sisällään pelkoa, mutta myös järjen tuomaa rauhallisuutta. Voimme esimerkiksi katsella rannalta myrskyävää merta pelkäämättä kuitenkaan hukkumista. Ylevän kokemus pitää sisällään ihmisen pienuuden kokemuksen jonkin suuren ja voimakkaan edessä. Sinfoniaorkesterin musiikin pauhu korreloi mielessäni ”ylevän” kokemuksen kanssa.

Kantin ajattelussa ylevän kokemuksessa on mukana myös ihmisen suuruus, joka löytyy rationaalisen ajattelun kautta. Rationaalisen ajattelun avulla ilmiön pelottavuus ihmisen mielessä vähenee ja tilalle tulee miellyttävä, helpottunut esteettinen kokemus. – Eini Annukka Perälä 3.1.2024