Meri hoitaa ja rauhoittaa
Suomessa laineet usein liplattavat.
Istuskelu kesäpäivänä laiturinnokassa kesän ääniä kuunnellen ja varpaita vedessä liotellen on monille yksi kesäloman parhaista hetkistä.
Välimeren rannalla aaltojen ja aallokon äänet ovat toisenlaiset. Tuulisella ilmalla aallot suorastaan vyöryvät rannalle ja peittävät alleen suuren alan vaaleaa hiekkarantaa.
Torreviejan keltaisen ja oranssin värisillä jyrkillä kalliorannoilla aallot taas rikkoutuvat rantakallioihin saaden aikaan mahtavan pauhun. Joskus veden voima tuottaa kovaäänisiä paukahduksia, kun aalto kohtaa kallion murtumattomana ja laajalla yhtenäisellä pinnalla. Vasta murtuessaan aalto luovuttaa suurimman osan energiastaan.
Kävelen La Matassa Costa Blancan vaaleaa hiekkarantaa pitkin paljain jaloin. Kävelen aivan veden rajassa, vaikka ilma onkin viileä. Näyttää siltä, kuin ranta jatkuisi lähes loppumattomiin. Tuuli on yllättävän kova ja rannalla liikkuu lisäksemme vain vähän ihmisiä. Muutamia lintuja on myös näkyvissä.
Nautin, vaikka navakka tuuli kohiseekin korvissani ja viilentää kasvot ja kädet. Kevyttoppatakki päällä on tuulessa liikkuminen kuitenkin nautittavaa.
Avara maisema ja vesi innostavat minua.
Ihmettelen.
Nuo vesimolekyylit, jotka hivelevät nyt varpaitani, pärskyvät nilkkoihini ja kastelevat lahkeitani, ovat joskus muinoin olleet avaruudessa.
Planeettatutkijoiden mukaan tuo vesi on tullut maapallolle yli neljä miljardia vuotta sitten. Avaruudesta. Vaikea on maailman alkuaikoja käsittää.
Olkoon veden saapuminen maan pinnalle nyt ihan kuinka tahansa, aaltojen ääntä on ihana kuunnella! Aallokon lähes säännöllisenä toistuva jatkuva kohina on hyvin harmonista kuultavaa. Se rauhoittaa. Tässä rannalla saan kuunnella ikiaikaista musiikkia!
Meri on luonnollinen ympäristö.
Myös minä ihminen – piskuinen luontokappale – tarvitsen yhteyttä luontoon.
Ihan konkreettista, fyysistä kokemusta: vettä, tuulta, meren hiekkaa.
Jokin minua suurempi hoitaa minua juuri tässä ja nyt.
Rannalla. Tuulessa. Tässä on hyvä olla.
Olen läsnä itselleni.
Olen myös yhteydessä johonkin minua suurempaan.
Rauhoitun. Stressi lientyy. Liiallinen ajan tarkkaileminen katoaa.
Omat huoleni ja maailman suuret murheet – kaikessa kauheudessaankin – asettuvat johonkin mittakaavaan.
Katselen veden pysähtymätöntä liikettä. Siinä on paljon voimaa mutta myös suunnaton määrä rauhaa. Vesi on yhtä kuin elämä.
Myös Raamatussa ymmärretään veden merkitys elämälle.
”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa.”
Ja myös
”Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.
Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot. Herran edessä. … Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan.”
Jos sinä satut olemaan niin onnekas, että asut meren rannalla tai voit viettää aikaasi rannikkoympäristössä, olet varmasti huomannut, miten meri hoitaa ja rauhoittaa.
Eini Annukka Perälä
Turistikanttori
Suomen Merimieskirkko
Costa Blancan suomalainen seurakunta
Eini Annukka Perälä 